Muutokseni vaikutus pelaajaan

On selvää, että ihmisen on mahdollista muuttaa omaa toimintaansa ja käyttäytymistään. Epäselvempää on, missä määrin ihminen voi vaikuttaa toisen ihmisen toimintaan. Herättelevällä puheella, kannustuksella tai omalla esimerkillä voi toisinaan vahvistaa muutosta muissakin. Joskus muutosta toisessa yritetään edistää myös haitallisin keinoin: kiristämällä, uhkailemalla tai pakottamalla. 

Monet ongelmapelaamisesta toipuneet sanovat, että läheisillä on ollut muutoksessa merkittävä rooli. Läheisellä on siis varmasti jotain vaikuttamisen mahdollisuuksia myös pelaajaan. Toisaalta monet toipuneet pelaajat myöntävät myös sen, että muutoksen tulee lähteä itsestä ja sen tekeminen on pelaajan itsensä vastuulla. 

On luonnollista huolehtia ja välittää itselle tärkeän ihmisen hyvinvoinnista. Usein läheinen yrittää korjata pelaajan aiheuttamia ongelmia ja saada pelaamisen loppumaan. Läheinen saattaa ajatella, että hänen tulisi ratkaista toisen ihmisen ongelmat, kun toinen ei siihen itse pysty. Läheisen mielen täyttää usein huoli ja kysymykset. Jos jatkuva huoli pelaajasta, pelaamisen seurausten korjailu ja pelaajan pelastamisyritykset alkavat hallita arkea, on riippuvuus imaissut mukaansa läheisenkin.

Jos läheisen fokus on ennen ollut pelaajan toiminnan muuttamisessa, kannattaa läheisen keskittyä muutoksessa itseensä. Läheisen ensisijaisen tavoitteen tulisi olla oman hyvinvoinnin lisääminen ja hänen kokemiensa konkreettisten haittojen vähentäminen, ei peliongelman ratkaiseminen.

Vaikka peliongelma ei ole läheisen vika eikä sen muuttaminen ole läheisen tehtävä saati hänen vastuullaan, kannattaa läheisen silti kiinnittää huomiota myös omaan toimintaansa suhteessa pelaajaan. Onko oma toiminta peliongelmaan ratkaisuun epäaktiivista, vetäytyvää vai osallistuvaa?

Koska rahapeliongelma on läheiselle vieras, on tavallista, että läheinen käyttää ainakin aluksi epäaktiivisia tai vetäytyviä selviytymismalleja (esim. antaa rahaa pelivelkojen maksuun tai sulkee silmänsä pelaamiselta). Tällä tavoin toimien ongelma katoaa usein hetkeksi näkyvistä, mutta pidemmällä aikavälillä sen ratkaiseminen ei kuitenkaan edisty. Aktiivisia ja osallistuvia selviytymismalleja ovat sellaiset, joissa läheinen huolehtii omasta hyvinvoinnistaan sekä asettaa tarkat rajat pelaamiselle ja pelaajan auttamiselle ja pitää niistä kiinni. 

Läheisen kannattaa siis pohtia, onko oma toiminta suhteessa pelaajaan sellaista, että se voisi motivoida ongelmallisesti pelaavaa ongelman tunnistamiseen ja ratkaisujen etsimiseen. Huomaathan, että on silti mahdollista, että vaikka läheinen muuttaisi toimintaansa, pelaaminen ei lopu. Tällöin on hyvä muistutella itseään siitä, kenen tehtävä peliongelman ratkaiseminen on. Mahdollista kuitenkin on, että läheisen muutoksesta myös pelaaja saa kimmokkeen pelaamisensa muuttamiseksi ja itsensä hoitamiseksi.

Lähteenä hyödynnetty: Itäpuisto, Maritta 2015. Läheiset ja rahapeliongelma. Tietoa ja välineitä läheisten kanssa työskentelyyn. THL

Pohdi

• Mitä ajattelet vaikutusmahdollisuuksista toisten ihmisten toiminnan muuttamiseen – mikä on mahdollista, mikä ei?
• Millä tavalla jonkun toisen ihmisen kannattaisi yrittää muuttaa sinua, jos et sisimmässäsi halua asian suhteen muutosta?
• Millä tavoin olet pyrkinyt tähän saakka edistämään pelaajan muutosta?