Hyppää sisältöön

Minä-viestintä – keino selkeämpään itseilmaisuun

Minä-viestintä – keino selkeämpään itseilmaisuun

Meistä jokainen on varmasti ollut tilanteissa, jossa on tullut väärinymmärretyksi tai ei ole ymmärtänyt toista osapuolta. Minä-viestintä on tehokas tapa selkeämpään itseilmaisuun ja ristiriitatilanteiden välttämiseen. 

Minä-viestintään liittyy ennen kaikkea sen pohtiminen, millainen olen viestijänä ja viestin vastaanottajana. Olenko syyttelevä ja osoitteleva? Miten vastaan toisen tunteisiin? Annanko toiselle tilaa kertoa omista asioistaan? Annanko tilaa toisen tunteille? Mihin pyrin, kun otan tai yritän ottaa esiin vaikean asian (esim. rahapelaamisen)?

Minä-viestintä on siis neutraali viestintäväline, joka ei sisällä syyttelyä, tulkintaa tai vaatimuksia toista kohtaan. Se on tapa kommunikoida toiselle siitä, miten on itse nähnyt ja kokenut tapahtuman, miltä se on tuntunut, mitä toivoo toiselta jatkossa sekä miten aikoo itse toimia vastaavissa tilanteissa jatkossa.

Läheisissä ihmissuhteissa saatamme sortua ylitulkitsemaan toisen tekemisiä, sanoja, eleitä ja ilmeitä. Ristiriitatilanteissa aivomme herkästi tulkitsevat tilanteita menneiden tapahtumien ja kokemusten pohjalta. Tulkinta voi olla herkästi virheellistä erityisesti silloin, kun suhteessa ei ole aiemmin käyty hyvää vuorovaikutuksellista keskustelua. 

Suora ja avoin vuorovaikutus on sitä, että tunnistaa omat rajansa ja kertoo omat toiveensa, tarpeensa ja tunteensa toiselle sekä kuvailee, miten itseä tulee kohdella. Toista ei voi pakottaa toimimaan toisin, vaan ainoat tavat ovat pyytäminen, toivominen sekä kertominen mikä itselle sopii ja mikä ei sovi. Toiselle tulee kuvata, mitä tapahtuu, jos tilanne jatkuu tavalla, jota hän ei voi hyväksyä. Rajoja asetetaan itseään varten.

”Huomasin että lasten säästölippaasta oli hävinnyt rahaa. Se suretti ja loukkasi tunteitani kovasti. Tuossa tilanteessa olisin halunnut tuntea luottamusta sinua kohtaan ja huomata rahojen olevan tallessa. Minä en hyväksy käyttäytymistäsi enkä voi enää säilyttää rahaa kotona. Minä pyydän, että lakkaat toimimasta näin. Minä tarvitsen turvantunnetta yhteisessä kodissamme.”

”Maksaessani ruokaostoksia kassalla ei tilillämme ollut katetta ja tiliote kertoi sinun pelanneen. Tunsin valtavaa pettymystä tekoasi kohtaan. Tunsin, ettet kunnioita minua kumppanina. Minä tarvitsen turvalliselta tuntuvaa arkea, jossa raha-asioita ei tarvitse pelätä. Minä pyydän, ettet vaaranna suhdettamme pelaamalla. Jos tilanne jatkuu, arvioin voinko jatkaa yhdessä elämistä kanssasi.”

Pohdi 

  • Mikä oli viimeisin ristiriitatilanteesi pelaajan kanssa? 
  • Millaisia tarpeita ja tunteita sinulla oli kyseisessä tilanteessa? 
  • Tunnistatko, ylitettiinkö rajojasi tilanteessa? 
  • Olisitko voinut pyytää toiselta osapuolta jotain tilanteessa?
  • Miten olisit sanoittanut tilanteen toisin?