Läheisen vaiheet

Läheisen ja pelaajan polut kulkevat usein eri tahtiin. Ongelmallinen rahapelaaminen ja sen laajuus tulee usein yllätyksenä läheiselle, vaikka hänellä olisikin jonkinlainen aavistus mahdollisesta pelaamisesta. Kun pelaaja on jo ehtinyt miettiä avun hakemista tai vaikkapa pelivelkojen maksusuunnitelmaa, läheinen saattaa olla vielä shokissa.  

Tieto läheisen vaiheista, niihin liittyvistä tunteista sekä polkujen eriaikaisuudesta luovat ymmärrystä, joka usein vähentää ristiriitoja. 

Läheisenä olemista voi tarkastella prosessina, jossa on erilaisia vaiheita ja niihin liittyviä tarpeita ja tunteita. Tässä esiteltävä malli on yksinkertaistettu esimerkki prosessista alun epätietoisuudesta ongelmasta toipumiseen. Mallissa käytetään sanaa ”toipuminen”, Pelirajaton-toiminnassa puhumme “voimaantumisesta”. Malli kuvaa parhaiten niiden läheisten prosessia, kun pelaava läheinen on puoliso tai suhde on muuten erityisen tiivis. 

Kaikkia vaiheita ei voi aina selkeästi havaita. Vaiheiden kestot vaihtelevat ja ne esiintyvät myös osittain päällekkäisinä.   

Pohdi

• Mitkä vaiheista kuulostavat tutuilta? 
• Missä vaiheessa läheisesi mahdollisesti on? 
• Miten läheisesi vaiheiden ja tunnetilojen ymmärtäminen auttaa sinua vuorovaikutuksessa hänen kanssaan? 

1. Epätietoisuus

• Tiedostetaan usein, että jokin on vialla, muttei osata yhdistää ongelmia pelaamiseen. 
• Etsitään huolestuneena syitä sille, mikä on vialla ja mistä ongelmat voisivat johtua. 
• Joskus myös kielletään ongelman olemassaolo tai vältellään ongelman ottamista puheeksi. 
• Vaihetta pitkittää pelaamisen salailu, julkisen keskustelun vähyys, ongelman tuntemattomuus, tilanteen normalisointi tai kieltäminen. 

2. Paljastuminen

• Merkittävä käännekohta läheiselle ja usein järisyttävä tunnekokemus ja järkytys. 
• Voimakasta tunteiden vaihtelua ja ristiriitaisuutta: esimerkiksi vihaa, pelkoa, epätoivoa, sääliä ja helpotusta. 
• Ongelma voi paljastua kolmella tavalla: 1) vahingossa 2) pelaaja myöntää 3) ulkopuolinen taho. 
• Aina ei ole selkeää paljastumisen hetkeä: joskus pelaajan ja läheisen tulkinnat pelaamisen ongelmallisuudesta vaihtelevat. 
• Kriisiavusta voi olla hyötyä. 

3. Akuutti puuttuminen

• Ensijärkytyksestä on toivottu, keskitytään konkreettisiin asioihin ja aletaan toimia. 
• Toiminta auttaa myös selviytymään järkytyksestä. 
• Keskitytään turvaamaan elämän perusedellytyksiä ja korjaamaan pelaamisesta aiheutuneita konkreettisia haittoja. 
• Aletaan muodostaa käsitystä ongelmasta ja toimia käsityksen mukaisesti, mikäli asioiden hoitaminen ei vie kaikkia voimia. 
• Mitä suuremmat taloudelliset haitat, sitä korostetumpi tämä vaihe on. 
• Konkreettisen avun, tuen ja neuvonnan tarve korostuu. 

4. Vastuun kantaminen & huolehtiminen

• Harva ohittaa tätä vaihetta. Usein pitkäaikaisin, vallitsevin ja erityisen kuluttava vaihe, jolla on pitkän aikavälin fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia. 
• Unohdetaan usein omat tarpeet ja hyvinvointi ja keskitytään hakemaan apua pelaajalle. 
• Vastuun kantaminen ilmenee kahdella tavalla, joista toinen yleensä vallitseva: 
  • Motivoidaan pelaajaa kaikin keinoin muutokseen ja pyritään estämään pelaaminen.  
  • Keskitytään pelaamisesta aiheutuviin seurauksiin ja niiden korjaamiseen. 
• Pyritään auttamaan, hoivaamaan, laatimaan sääntöjä, rajoittamaan ja tukemaan. 
• Odotetaan itseltä usein liikoja ja toivotaan liikaa koskien tilannetta. 
• Läheiset hakevat harvoin apua itselleen. Jos hakevat, niin useimmiten tässä vaiheessa ja silloinkin monesti pelaajaan ja tämän tarpeisiin liittyen. 
• Jossain tapauksissa vastuun kantaminen voi toimia ratkaisuna ja mahdollistaa tyydyttävän elämän, jos vastuut saadaan pelaajan kanssa selkeästi sovittua ja rajattua (esim. läheinen vastaa perheen talousasioiden hoitamisesta yksin, jos molemmat niin haluavat). 

5. Ratkaiseminen

• Usein vuorotellaan vastuunkantamisen ja ratkaisuvaiheen välillä. 
• Haetaan muutosta, joka mahdollistaisi tyydyttävän elämän. Pohditaan suhdetta pelaajaan. 
• Tilanne voi ratketa jollain seuraavista tavoista: 
  • Pelaaminen loppuu ja pelaaja muuttuu (usein läheisen ensisijainen toive, mutta on pelaajasta itsestään kiinni.) 
  • Keskitytään omaan hyvinvointiin ja irtisanoudutaan ongelmasta (suhde pelaajaan säilyy, mutta luovutaan kaikesta pelaamiseen liittyvästä vastuusta tekojen ja ajatusten tasolla. Malli omaksutaan usein käytännön kokemuksen myötä: ulkopuolisilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa pelaamiseen, muutos on pelaajasta itsestään kiinni.) 
  • Ero pelaajasta (tai etäisyyden ottaminen, jos muu kuin parisuhde) 
• Tieto peliongelmasta ja -riippuvuudesta auttaa monia oman ratkaisun löytämisessä.  
• Itsetunto ja selviytymiskeinot vahvistuvat sosiaalisen tuen avulla. Esimerkiksi läheiset ystävät ja vertaistuki helpottavat keskittymistä omaan elämään ongelman sijasta. 

6. Toipuminen

• Pelaamisen loppuminen tai ero pelaajasta ei ole läheiselle useinkaan vielä riittävä ratkaisu. Läheisen kokemat haitat eivät pääty kumpaankaan. 
• Toipuminen on pitkäaikainen vaihe ja edellyttää sitä, että läheinen pystyy pohtimaan ongelmaa syvällisesti ja objektiivisesti sekä puhumaan asiasta avoimesti. 
• Kaikki ongelmat eivät välttämättä poistu, mutta olo alkaa selvästi helpottua eikä tilanne ole enää kuluttava. Läheinen kykenee ottamaan etäisyyttä ongelmaan 
• Syytulkintojen löytyminen mahdollistaa anteeksiantamisen pelaajalle sekä luopumisen omasta syyllisyydestä. 

Lähde: Pajula (2007): Ongelmapelaajan läheinen: sairas vai selviytyjä? Selvitys rahapeliongelman vaikutuksista läheisiin. Stakes.