Vuorovaikutus ihmissuhteissa

Kun pelaaja hakeutuu avun piiriin, hän pohtii pelaamisen vaikutuksia omaan itseen, arkeen ja ihmissuhteisiin. Ongelmallinen pelaaminen vaikuttaa väistämättä tapaan olla yhteydessä muihin.

Ongelmallisen rahapelaamisen myöntäminen itselle saattaa olla pitkä prosessi. Se edellyttää myös kykyä kuunnella ja vastaanottaa ympärillä olevien kokemuksia pelaamisen aiheuttamista haitoista.

Välttely, suuttuminen, kieltäminen tai pakeneminen ovat normaaleja reaktioita, joiden tarkoitus on suojella silloin kun jokin tuntuu pahalta. Tunteiden sietäminen on osa toipumista. Kuten myös se, että lakkaa ruoskimasta itseään menneistä teoista.

Toipumisen edetessä pelaaja alkaa usein tarkastella lähipiirilleen aiheutuneita haittoja. Muiden tunnekokemusten vastaanottamisen ja tapahtuneista asioista keskustelemisen opettelu on osa pelaamattoman arjen rakentamista. Tätä työtä helpottaa omien vuorovaikutustapojen harjoitteleminen. Vuorovaikutus on taito, jonka avulla ymmärtää muita paremmin ja auttaa ympäristöä tulkitsemaan omia tarpeita ja ajatuksia.

Pelaajalla voi olla suurikin halu korjata solmuun menneitä ihmissuhteita, mutta keinot puuttuvat. Luottamus on saattanut säröillä pahasti, tai välit ystäviin ja läheisiin katketa. Vertaistuen parissa opetellaan omien kokemusten, tunteiden ja ajatusten sanoittamista. Moni arjen ongelma ratkeaa helpommin, jos pelaaja osaa ja rohkenee kertoa ajatuksistaan, toiveistaan ja tarpeistaan sekä kyselee ja kuuntele samoja asioita läheiseltä.

Opettelemalla ilmaisemaan itseään rakentavalla tavalla ja olemaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa pelaaja rakentaa tietä ulos eristäytyneisyydestä, johon hän on saattanut ajautua. Perehtyminen siihen, miten pelaaminen vaikuttaa läheisiin ja millaisia ongelmia se aiheuttaa ihmissuhteissa, on hyvä keino aloittaa ihmissuhteiden korjaaminen.

Osa vuorovaikutusta on toisen kokemuksen vastaanottaminen ilman, että pyrkii kiistämää, kieltämään tai muuttamaan sitä toiseksi kuin millaisena vastapuoli on sen kokenut.

Rakentava riitely on ennen kaikkea sitä, miten toiselle puhutaan; mitä sanoja käytetään, millä tavalla puhutaan ja onko siinä mukana toisen kunnioittamista. Kannattaa puhua itsestä käsin, minäpuheella, eikä osoittaa syyttävää sormea tyyliin ”sinä sitä, sinä tätä”. On myös hyvä malttaa kuunnella ja keskittyä siihen, mitä toinen sanoo.

Pelaajan ja läheisen on hyödyllistä tutkia keskinäisen vuorovaikutuksen tapoja; puhutaanko loukkaavaan sävyyn, korotetaanko ääntä, käytetäänkö kielteisiä ilmaisuja tai luodaanko uhkaavaa ilmapiiriä eleillä tai sananvalinnoilla?

Edistä kommunikointia läheisesi kanssa

Mitä tehdä tilanteessa, jossa vuorovaikutus ei toimi tai ole rakentavaa? Vaikka toinen ei puhuisi, on hyvä itse pitäytyä minäviestinnässä, pohtia mitä minä haluan ja tarvitsen ja miten koen keskustelussa olevat asiat.

Kuten ihmissuhteissa muutenkin, jokainen on vastuussa omasta vuorovaikutuksestaan. Vastuu ylettyy myös vastaanottamiseen: tulkitsenko tahallani toisen sanoja väärin, vääristelenkö totuutta tai kykenenkö ottamaan kritiikkiä ilman, että hermostun heti?

Pohdi

• Millainen keskustelija olet?
• Onko sinun vaikea puhua asioistasi? Mistä se voisi johtua?
• Mitä hyötyä toimivasta vuorovaikutuksesta sinulle olisi? Entä läheisellesi?

Kuusi vinkkiä haastavan keskustelun tueksi

1. Käykää läheisen kanssa ensimmäisenä läpi keskustelusäännöt. Jotkut käyttävät aikalisää, jos tunteet kuumenevat, toiset kirjaavat tunteita ja ajatuksia paperille, jonka lukee toiselle. Keskustelu ja vuorovaikutus ovat taitolajeja, mutta mikä parasta, niitä voidaan oppia.
2. Yritä pitäytyä rakentavassa vuorovaikutuksessa. Älä sorru syyttämään toista tai korottamaan ääntä, se ei johda ratkaisuun. Käytä sen sijaan minä-viestintää.
3. Muista, että sinullakin on oikeus olla vapaa menneestäsi. Jos keskustelu kääntyy aina syyttelyyn, vuorovaikutus ei ole rakentavaa. Käytä jämäkkää ilmaisua, joka ei salli huonoa kohtelua, eli verbaalista väkivaltaa. Jos keskustelu ei johda mihinkään, ilmoita että olet valmis keskustelemaan uudestaan, kun toinen on halukas keskustelemaan molempia koskettavista asioista asiallisesti.
4. Muista, vuorovaikutus on kahden kauppa: Toista ei voi pakottaa – jokainen on vastuussa itsestään ja omasta tavasta ilmaista itseään. Ole armollinen itsellesi. Jos keskustelu ei ole sinulle tuttua, sitä voi opetella.
5. Vuorovaikutus on muutakin, kun sanoja (ilmeet, eleet, katseet, asennot, tunnelma, äänensävyt). Vaikka et olisi sanonut pahasti, silmien pyörittely tai käsien asennot saattavat kertoa muuta. Voit kokeilla eri tapoja keskustella. Esimerkiksi kävellessä tai selät vastakkain keskustelukumppani ei voi ylitulkita olemusta tai ilmeitä.
6. Muista myös, että sanojen merkitykset saattavat vaihdella. Jos kohtaat sanan, joka on sinulle loukkaava, kysy mitä keskustelukumppani sillä tarkoittaa. Voi olla, että sana ei merkitse hänelle samaa asiaa kuin sinulle.