Läheiset tarvitsevat myös apua!

”Puhu! Nyt vaan kerrot!”

Helppoa?  Ei todellakaan ole! Tiedän kokemuksesta.

Keksin koko ajan tekosyitä, miksen kertoisi puolisolleni peliongelmastani.

Pelkäsin, että läheiseni haukkuu ja lyttää minut idiootiksi, totaaliseksi luuseriksi, koska olen pelannut kaikki rahani; ”Kuinka voit olla niin idiootti ja pilata kaiken mitä meillä on ollut.” Pelkäsin myös, että kerrottuani olisin joutunut myöntämään, että minulla on oikeasti pelaamisen kanssa ongelma ja joutuisin lopettaa pelaamisen.

Isoin pelkoni kuitenkin oli, että puolisoni ottaa avioeron ja vie mukanaan lapsen, koiran ja kaiken yhteisen. Kaiken sen mistä olin kynsin ja hampain pitänyt kiinni pitkään. Siinä kohtaa pelit pyörivät juuri sen vuoksi, että voisin tarjota perheelleni kaiken tarvittavan taloudellisesti. Mutta eihän ne pelit niin mene, eiväthän? Päinvastoin hävisin koko ajan enemmän ja voin koko ajan huonommin. Loppupeleissä en enää pystynyt tarjoamaan perheelleni sitä hyvää mitä tavoittelin taloudellisesti, enkä myöskään kyennyt enää olemaan läsnä edes henkisesti. 

Kun uskaltauduin kertomaan puolisolleni ongelmastani, totuus oli kuitenkin aivan toista mitä ajattelin. Hän ei huutanut, ei haukkunut, emmekä eronneet. Kerrottuani, läheiseni oli helpottunut! Vuosikausia kestänyt epämääräisyys sai jonkinlaisen syyn, selityksen sille, miksi olin poissaoleva tai äreä. Sain tukea ja olkapään, mitä vasten itkeä pahaa oloa. Sain purkaa syvimpiä tuntemuksiani, mitä pelaaminen oli aiheuttanut minulle ja kertoa kuinka paha olo minulla on ollut pitkään.

Se tunne! Kuinka vapauttavalta se tuntui, että sain kertoa elämäni tärkeimmälle ihmiselle kaiken paskan, mitä olet sisälläsi kantanut. Se helpotuksen tunne, että voi ja saat olla rehellinen. Se sinun pitää kokea!  Kaikki pelot, mitä pelkäsin, jos kerron vaimolleni osoittautui täysin vääriksi. Ne olivat omia pelkoja päässäni. Blokkeja, joita olen luonut, jotta minun ei tarvitse kertoa.

Puhuttuani läheiselleni oma toipumiseni alkoi edetä. Toipuminen oli huomattavasti helpompaa, kun rakas ihminen tietää mitä kokee ja tuntee. Mutta, vaikka puolisoni oli helpottunut saadessaan tietää peliriippuvuudestani, tieto toi myös samalla hänelle paljon epätietoisuutta. Kuka voisi ymmärtää häntä, kuka voisi samastua samoihin tuntemuksiin mitä hän kokee? Läheiseni koki hämmennystä, kiukkua, epätietoisuutta ja pelkoa tulevaisuudesta.

Onneksi hän sai samalla tavalla apua kuin minäkin; tukea ja tietoa vertaistuesta. On siis loistavaa, että Pelirajaton tarjoaa apuansa, tietoa ja tukea myös pelaajien läheisille. On tärkeää, että samalla kun pelaaja saa ymmärrystä ja apua omiin ongelmiin, myös läheinen saa apua ja tukea tilanteeseensa. Samalla kun kerrot ja puhut läheisellesi omista ongelmistasi, muista kysyä tarvitseeko oma läheisesi vertaistukea tai muuta apua itselleen.

Toipuneelta toipuvalle,

Entinen rahapelaaja, nykyinen kokemusasiantuntija Kaitsu