Muutostyön toimintavaihe

Pelaamisen lopettamisessa tarvitsee tehdä kaksi päätöstä: 

1. Pelaamisen lopettamisen päätös 
2. Muutostyön aloittamisen päätös 

1 Pelaamisen lopettaminen 

Pelaaminen loppuu lopettamalla pelaaminen. Jos pelaamista pidetään ns. käyttövalikossa pienessäkin määrin esim. seuraamalla pelistriimejä tai harrastamalla bonusrahapelaamista, niin henkilö ei pääse kohtaamaan arjen tilanteita, tunteita ja ajatuksia peliraittiina. Tämä viivästyttää todellista pelaamisen lopettamista ja muutostyötä ja johtaa helposti retkahtamiseen pelien pariin. On tärkeää katkaista piintynyt tapa ja automaatio pelata.  

• Pelitilien lopettaminen 
• Peliesto-ohjelman käyttöönotto 
• Rahasiirtojen estäminen 
• Rahankäyttövastuun siirtäminen luotetulle henkilölle määräaikaisesti 
• Pelistriimien seuraamisen ja bonuspelien lopettaminen 

2 Muutostyön aloittaminen

Pelaamisen lopettaminen ja tekeminen mahdottomaksi ei riitä lopettamaan henkilön halua ja syvään juurtunutta tapaa pelata. Varsinaisesti halu ja tarve pelaamiselle loppuu pelihistorian ja pelaamiseen vaikuttaneiden asioiden käsittelemisen ja ymmärtämisen kautta. Pelaaminen tehdään tarpeettomaksi.  

Sinnikyydellä ja hammasta purren ns. selkärangalla tapahtuva pelaamisen lopetus ei todennäköisesti ole lopullista, vaan helposti johtaa pelaamisen aloittamiseen uudestaan tilanteessa, jossa pelaaminen aikaisemminkin on palvellut henkilön tunnetiloja. Muutostyön kautta henkilö käsittelee historiansa ja oppii ymmärtämään käyttäytymistään ja niitä tarpeita, joita pelaaminen on palvellut ja tämän prosessin kautta ns. selkäranka vahvistuu luonnollisella tavalla kestämään pelihaluja ja houkutuksia. Myöhemmin todennäköisesti pelihaluja ei enää tule tai ne ovat haalentuneita muistoja ja houkutukset ja mainokset eivät enää vaikuta henkilöön.  

• Valehtelun lopettaminen: rehellisyys itselle ja läheisille 
• Tilanteen hyväksyminen. Sitoutuminen pelaamisen seurausten hoitamiseen. 
• Häpeästä ylipääseminen, oman historian hyväksyminen ja anteeksianto itselle. Oman itsen näkeminen arvokkaana ihmisenä pelihistoriasta huolimatta. 
• Luopuminen ja surutyö. Mitä tarvetta pelaaminen elämässäni palveli. Miten pärjään nyt, kun pelaaminen ei enää ole käyttövalikossa. Millaisia odotuksia ja toiveita pelaamiseeni liittyi ja kuinka suhtaudun niihin tulevaisuudessa.  
• Läheissuhteiden korjaamisen aloittaminen. Anteeksipyyntö niille, jotka tilanteesta kärsineet. 

Muutostyö arjessa

• Elämän arvojen pohdinta ja omaan itseen tutustuminen. Mikä minulle elämässä on tärkeää, millainen ihminen haluan olla ja millaiseksi tulla. 
• Omaan pelihistoriaan tutustuminen: miten kaikki meni niin kuin meni, mitkä asiat siihen vaikuttivat, miksi pelaaminen jatkui ilmeisistä haitoista huolimatta. Oman tarinan kirjoittaminen toimii tässä oivana työvälineenä. Tarkoitus ei ole velloa menneessä, vaan ymmärtää ja oppia menneestä. 
• Tyypillisten pelitilanteiden tunnistaminen: miten toimin ja reagoin tulevaisuudessa niissä hetkissä, jotka olivat minulle ”parasta peliaikaa”.  
• Pelaamiseen helposti johtavien tunnetilojen ja ajatusten tunnistaminen ja niiden vaikutuksen ymmärtäminen omaan käyttäytymiseen. Miten toimin tulevaisuudessa niiden tunnetilojen kanssa, jotka aikaisemmin helposti johtivat pelaamiseen? Miten toimin jos ajatuksiin nousee muisto pelihetkistä tai huomaan askartelevani peliajatuksen kanssa? Millaisissa tilanteissa tyypillisesti muisto ja ajatus pelaamisesta tulee, voiko siihen valmistautua, voiko sitä ennakoida? Miten toimin tulevaisuudessa tilanteessa, jossa halu ja ajatus pelata nousee mieleen?
• Tukisuhteen hyödyntäminen minäpystyvyyden vahvistamisessa ja uskomusten käsittelyssä.
• Valinnan paikassa pelaamattomuuden valitseminen ja pelaamisen hylkääminen.